Sateen jälkeen
Nurminen/Nurminen
Päivät kului niiden tapaan, kun sisään alkoi pyryttää. Kuin puukko iski mua lapaan. Se epäilyksen virittää. Ovet auki oli meillä. tarvinnut ei selittää. Vaikka kuljit muilla teillä. Luulin, homma pelittää. Lähdit pois kun siltä tuntui. Se kevyesti sulta käy. Mun ajatukset päähän juuttui, ulospääsyä ei näy. Kun kylmä sade viimein loppui, homman aloin hahmottaa. Käsi siihen korteen tarttui joka pian katkeaa. Ovelleni saavuit pyynnöin, katseen hätääntyneen loit. Ympärilles takin käännöin samat valheet mulle toit. Ei noin vain palata voi takais, maailma ei toimi niin. Elinkautistasi istuin, kunnes lähdin lipettiin. Ois yhdentekevää ja turhaa tätä lisää odottaa. Ja jatkoaika joukkomurhaa Beibi, ala laputtaa.